Pirkanmaalla on luotu vuosien varrella sopimuspalokuntien ja pelastuslaitoksen yhteistyössä kattava ja korkeatasoinen ensivasteverkosto. Sen tarkoituksena on ollut varmistaa hätätilapotilaalle nopea apu ympäri Pirkanmaata.
Suomalaisena olen tottunut luottamaan siihen, että hätätilanteen tapahtuessa apu on nopeasti paikalla, olinpa sitten kaupungissa tai korvessa. Aluevaltuutettuna isoja organisaatiouudistuksia tehtäessä ja usein kiireessä on vaarana, että jokin osa toiminnasta voi jäädä huomaamatta. Onkohan näin nyt käymässä ensihoitoketjussa, jonka osapuolia ovat sopimuspalokunnat ja ensihoitoyksikkö? Tätä pelkäävät ainakin sopimuspalokunnat.
Sopimuspalokuntien tehokkaan toiminnan perustaa on kehitetty pitkäjänteisesti palvelemaan koko alueen turvallisuutta, myös syrjäseutujen. Toiminnassa ei ole keskitytty pelkästään palontorjuntaan vaan hyvin laajasti myös ensivastetoimintaan eli hätätilapotilaan hoitamiseen.
Tällaiseen vapaaehtoisuuteen perustuvaan toimintaan kuin sopimuspalokuntatoiminta pääosin on, ei tulisi tehdä heikennyksiä aikana, jolloin maailma myllertää ympärillä. Ydintoimintojensa lisäksi sopimuspalokunnat ovat taajamien keskeisiä turvallisuusyksiköitä. Niiden asukkaiden turvallisuudentunteeseen vaikuttavia tekijöitä ei pidä väheksyä. Lisäksi ne tarjoavat eri paikkakunnilla hyviä ja kehittäviä harrastusmahdollisuuksia ja ohjaavat mahdollisesti nuoria hyvinvointialoille, joissa jatkossa tarvitaan kipeästi uusia työntekijöitä.
On mietittävä tarkasti, kannattaako hyvin toimivaa järjestelmää alkaa purkaa mahdollisten säästöjen toivossa. Ainakin on tehtävä tarkka analyysi, mihin kaikkeen suunnitellut muutokset saattavat vaikuttaa.
Ulla Kampman
aluevaltuutettu