Minulla oli tilaisuus tutustua Tampereen evankelisluterilaisen seurakuntayhtymän vuonna 1995 perustaman Ruokapankin toimintaan toiminnanjohtaja Tanja Lähteenmäen, diakoniajohtaja Ville Aalon ja tiedotuspäällikkö Eva Wäljaksen johdolla.
Ruokapankki perustettiin 1990-luvun laman keskellä ja sen perintönä. Se oli silloinkin elävää todellisuutta köyhille perheille, lapsille, työttömiksi joutuneille sekä ylivelkaantuneille ihmisille. Silloin ajateltiin, että tämä on tärkeätä toimintaa väliaikaisesti. Toisin on käynyt. Ennen korona-aikaa Tampereen ruokapankin käyttäjinä oli noin 7 000-8 000 ihmistä kuukaudessa, korona-aikana lukumäärä nousi 11 000 ihmiseen kuukaudessa. Tänään Ruokapankin asiakkaina, avun tarvitsijoina on noin 15 000 ihmistä kuukaudessa. Ruokapankin toimijat kertoivat, että korona-aika poisti ruoka-avun saajilta häpeän tunnetta jonossa olemisesta.
Ruokapankki Tampereella perustuu erittäin hyvään yhteistyöhön seurakuntayhtymän, Tampereen kaupungin, kaikkien poliittisten ryhmien, järjestöjen, yritysten sekä yksittäisten lahjoittajien kesken. Ruokapankin pitkäaikainen, viime vuonna eläköitynyt johtaja näki em. laajassa yhteistyössä tärkeitä toivon merkkejä. Ruokapankkia pyörittää viisi palkattua ihmistä ja heidän tukenaan työllistettyjä, työkokeilussa olevia ja vapaaehtoisia aina tarpeen mukaan. Tanja Lähteenmäen mukaan Ruokapankki on melkoinen ja vaativa logistiikkakeskus, jossa on paljon muuttuvia tekijöitä päivittäin.
Ruokapankki jakaa avustuspaketteja kolme kertaa viikossa, lisäksi yksi jakelupiste vaihtelee kahden paikan välillä kahdessa viikossa. Lisäksi noin 30 järjestöä jakavat ruokakasseja viikoittain. Osa niistä on avoimia, osa suljetumpia. Ruokapankilla itsellään on myös keskiviikkoisin ja torstaisin klo 12-16 avoinna oleva ruoka-apupiste, josta diakoniatoiminnan lähetteellä henkilö saa valita tarvikkeita sen mukaan onko perheetön, perheellinen ja kuinka monta lasta on. Hyvinvointialueen sosiaalityöntekijöiden kanssa yhteistyö on vasta orailla.
Vapaaehtoisilla on tärkeä merkitys Ruokapankin ja kaikkien järjestöjen ruoka-avussa. Vapaaehtoisia pyrkii näihin tehtäviin enemmän kuin tehtäviin voidaan ottaa. Työ on myös hyvin fyysistä. Ruokapankki pyrkii auttamaan työllistettyjä pysyville työmarkkinoille.
Orpo-Purran hallituksen tekemät sosiaaliturvan leikkaukset sekä sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustusleikkaukset näkyvät ruokajonoissa työttömyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden kasvaessa 1990-luvun määrällisiin mittoihin. Lapsiperheköyhyyden lisääntyminen näkyy lasten tulemisessa ruokajonoihin. Yllättäen tulleet potkut työstä ovat ajaneet vammaisen lapsen yksinhuoltajan ruoka-avun piiriin. Tai 15-vuotiaasta asti työssä ollut eläkeläinen joutui taloyhtiönsä putkiremontin vuoksi tämän avun piiriin. Tulot eivät yksinkertaisesti riitä menoihin. Yksilöllisiä tarinoita riittää. Sosiaalisen median huutelut ”Menkää töihin” osoittavat kommentoijansa tietämättömyyttä ja kenties mitä muuta luonteenpiirrettä/-piirteitä. ”Antakaa meille töitä” on keskeinen jonoista kuuluva viesti.
Kansainvälisten opiskelijoiden toimeentulovaikeudet näkyvät myös ruokajonoissa. Auttajat kuvasivat ongelmaa itseaiheutetuksi. ”Suomi on ottanut nämä ihmiset tyhjän päälle”, sanottiin. He eivät selviä kuten eivät myöskään vähävaraiset kantasuomalaiset korkeista opiskelumaksuista ja elinkustannuksista.
Merkittävää vaurioita tekee myös se, että järjestöleikkausten vuoksi järjestöt eivät pysty tekemään ruoka-avun jakamista aiempaan tapaansa. Ei ole henkilöitä organisoimaan toimintaa. Vapaaehtoistyö yleensä ja tällainen vapaaehtoistyö erityisesti vaatii hyvää organisointia.
Ruokapankin toimijat korostivat, että ruoka-avun tarve on kasvanut jo seitsemän vuotta peräkkäin ja tarvitaan ripeästi uusia päätöksiä. Avun tarve kasvaa jatkuvasti ja monilla tarve on pitkittynyt. Seuraavassa Ruokapankin toimenpide-ehdotukset tilanteen parantamiseksi:
Miksi päätökset ovat kiireellisiä?
– Sosiaaliturvan heikennykset ovat lisänneet köyhyyttä erityisesti pienituloisissa kotitalouksissa ja lapsiperheissä. Joka kuudes Suomessa asuva on köyhyys- ja syrjäytymisriskissä.
– Yhä useamman ihmisen tilanne on kriisiytynyt sosiaaliturvan leikkausten ja työttömyyden myötä. Ihmiset kokevat palveluihin hakeutumisen ja etuuksien hakemisen vaikeaksi. Monet jäävätkin niiden ulkopuolelle ja tukeutuvat konkreettiseen ruoka-apuun.
– Ruoka-apuun tukeutuvien määrä kasvaa ja samalla hävikkiruoan lahjoitukset vähenevät. Apua hakevien tilanteet ovat entistä haastavampia, eikä vapaaehtoisuuteen ja kauppojen lahjoituksiin perustuva ruoka-apu pysty yksin vastaamaan lisääntyvään avun tarpeeseen.
He ehdottavat toimintaohjelmaa, joka tähtää pitkittyneen ruoka-avun tarpeen vähenemiseen:
1. Turvataan perusturvan riittävyys. Arjen välttämättömät menot, asumisen ja lasten tarpeet on otettava huomioon perusturvaa koskevissa päätöksissä.
2. Vahvistetaan matalan kynnyksen palveluja. Neuvonta, jalkautuva työ ja yksilöllinen kohtaaminen ehkäisevät ongelmien kasaantumista.
3. Lisätään yhteistyötä julkisen sektorin ja ruoka-aputoimijoiden välillä. Yhteistyön keskiössä tulee olla ruoka-avun saajan kokonaisvaltainen auttaminen tuen, ohjauksen ja yhteisöllisen toiminnan kautta.
Markku Virkamäki,
aluevaltuutettu (sd), ikääntyneiden ja vammaisten henkilöiden valiokunnan varapuheenjohtaja
Vastaa