Panelistit Ville Merinen, Pirkko Lahti, Klaus Lehtinen ja Kalle Kallio. Kuva: Ismo Alhoniemi
Lauantaina 9. marraskuuta Tampereen Puistotornissa järjestetyssä Valituksesta vaikuttamiseen -seminaarissa kuultiin laadukkaita ja asiantuntevia paneelikeskusteluja, tutustuttiin useiden sosiaali- ja terveysalan järjestöjen toimintaan ja pääsivätpä osallistujat nostamaan esille omia huoliaan.
Päivän toinen paneeli käsitteli mielenterveyden haasteita. Panelisteina olivat museonjohtaja Kalle Kallio, psykologi Pirkko Lahti, psykiatrian dosentti Klaus Lehtinen ja kansanedustaja Ville ’’terapeuttiville’’ Merinen. Paneelin juonsi opiskeluhuollon terveydenhoitaja Hanna-Maria Grann.
Epävarmuuden kokemukset elämässä nähtiin merkittävinä haasteina mielenterveydelle. Kalle Kallio päätyi pohtimaan asiaa historian näkökulmasta todeten haasteiden ja ympäröivän yhteiskunnan vaikutuksen muuttuneen ajansaatossa.
– Mielenterveyden hoidossa ei pitäisi olla kyse vain terveydenhuollosta, vaan sitä miten muuttaa yhteiskuntaa, jotta ongelmia ei olisi niin paljon, Kallio paalutti.
Yleisöstä esitetyssä kysymyksessä huoletti psyykkisten syiden vuoksi työelämästä poisjäävien nuorten aikuisten kasvava määrä. Pirkko Lahti kiinnitti huomiota työelämän olosuhteisiin, joiden pitäisi palvella työssäjaksamista ja mielenterveyttä. Ajatukseen yhtyi Ville Merinen, joka nosti esille kilpailukykyyn liittyvän ristiriidan; kilpailukyvystä puhutaan paljon, mutta ymmärretäänkö suurimman uhkan olevan se, jos nuoret eivät pysty tekemään töitä?
Merinen ihmetteli myös sitä, miksi osa-aikaisesti työhön tai opiskeluun palaaminen tuntuu olevan tehty hyvin vaikeaksi:
– Passiivisuus ei paranna vaan aktiivisuus.
Klaus Lehtinen jatkoi aiheesta miettien, ymmärretäänkö työnteon kytkeytymisestä nuoren kasvuun tarpeeksi ja millaisia haasteita työelämään siirtyminen aiheuttaa, jos todellisuus ei vastaakaan koulutuksessa opittua.
Keskustelua herätti myös psykoterapeuttikoulutus ja sen uudistamisen tarpeet. Ville Merinen katsoi, että koulutuksesta tulisi tehdä maksutonta. Häntä huoletti myös, miten saada terapeutit ja asiakkaat kohtaamaan toisensa.
– Ihminen on masentunut ja hänelle annetaan tehtäväksi etsiä itse itselleen psykoterapeutti, eihän se toimi. Pitäisi tehdä kansallinen palvelu, joka yhdistäisi asiakkaat ja terapeutit, Merinen visioi.
Pirkko Lahti mainitsi yhteiskunnan ikärakenteeseen liittyvänä huomiona, että paljon terapeutteja on siirtynyt kuluneina vuosina eläkkeelle, mikä myös vaikuttaa palveluiden saatavuuteen. Klaus Lehtinen komppasi Merisen näkemystä toteamalla, että järjestelmä ei vastaa todellisuuden tarpeita.
– Voi myös olla terapeutteja, joilla ei ole paljon potilaita. Haaste on juuri siinä miten terapeutit ja palveluntarvitsijat kohtaavat, hän täsmensi.
Museonjohtaja Kalle Kallio totesi hallituksen tekemien leikkausten kohdistuvan ’’pehmeisiin’’ kohteisiin, kuten kulttuuriin ja ennaltaehkäisevää työtä tekeviin järjestöihin. Kulttuurialan puolella leikkaukset aiheuttavat paineen lippuhintojen korotuksiin, joka lisää ihmisten välistä epätasa-arvoa kulttuuripalvelujen käyttämisen suhteen.
– Ajatuksena taustalla taitaakin olla, että ne joilla on varallisuutta pystyvät hankkimaan sen (kulttuuripalvelut) omalla lompakolla. Kulttuurin tarjonta ei välttämättä häviä, mutta se on jatkossa paljon kalliimpaa, hän tuumaili.
Koosteen Vanhusten hoivan arvoitus -paneelista voit lukea tästä.