Lyhytnäköisten sotesäästöjen kylmät kasvot, erityisesti ikä- ja vammaisten ihmisten palveluissa, alkavat näkyä ja paljastua. Helsingin Sanomat kirjoitti syksyllä 2023 Orpon hallituksen hallitusneuvotteluista laajan jutun. Sitä varten oli haastateltu noin 30 hallitusneuvotteluihin osallistuneita henkilöitä eri hallituspuolueista. Ihmetystä herätti – artikkelin mukaan – kokoomuksen edustajien osaamattomuus soteasioista. Ryhmän edustajat olivat sen mukaan vain kiinnostuneita siitä kuinka paljon soterahoitukseen tehdään leikkauksia. Jutun mukaan päädyttiin neljänneksen leikkaukseen tarvepohjaisesta, vuosittaisesta rahoituksesta hallituskaudella, koska joku oli keksinyt neljänneksen vastaavan soterahoituksen osuutta valtion budjetista.
Kevään 2024 budjettiriihtä valmisteli neljä nuorta miestä hallituspuolueista. Kenelläkään ei ollut osaamista sotekysymyksistä kristillisdemokraattien edustajaa lukuun ottamatta. He päättivät esittää ja hallitus hyväksyi tuolloin 170 miljoonan euron lisäleikkaukset sotepalveluihin. Ydinsisältö oli 100 miljoonan euron säästö sosiaalipalveluista ja 75 miljoonaa sairaaloista. Tarkempi sisältö jäi valmisteltaviksi kevään 2025 kehysriiheen.
Valmista ei ole tullut vieläkään. Pääministeri taipui ilmoittamaan näistä leikkauksista ennen aluevaaleja. 100 miljoonan euron sisältö on edelleen avoin. Sairaalat jätettiin säästöjen ulkopuolelle. Kansaneläkelaitokselta päädyttiin ottamaan 50 miljoonaa euroa. On ollut vaivaannuttavaa seurata hallituksen kiemurtelua opposition asiasta tekemän välikysymyskeskustelun yhteydessä. Ministeri Juuson puheiden epämääräisyys ja suoranainen osaamattomuus herättävät pakostakin kysymyksiä siitä millaisin eväin meidän yhteisiä asioitamme hoidetaan.
Tällä kaikella on aiheutettu tavattoman paljon kansalaisten luottamuksen heikentymistä poliittiseen päätöksentekoon ja sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen. Eräs ihminen sanoi minulle viikko sitten Tampereen keskustorin vaalimökillä, että vanhuksilta ja heidän läheisiltä on viety toivo. Pirkanmaalla herätti jo aiemmin paljon keskustelua ikäihmisten kuntouttavan päivätoiminnan lopettamiseen ja siirtämiseen etätoiminnaksi tähdännyt esitys. Aluevaltuusto hylkäsi yksimielisesti esityksen. Se on tulossa aluevaalien jälkeen uudelleen sekä aluehallituksen että -valtuuston käsittelyyn. Samalla on käytävä laajempaa keskustelua ikäihmisten koko palveluketjusta Pirkanmaalla. Ennaltaehkäisevään toimintaan pitäisi pystyä tekemään panostuksia.
Pirkanmaan hyvinvointialueen aluevaltuustossa arvostetaan suuresti Tampereen yliopistossa tehtävää lääketieteellistä tutkimusta. Mutta ei suinkaan Tampereen ja Jyväskylän yliopiston ikääntymisen huippututkimusyksikön tutkimusta samalla tavalla. Esimerkiksi IKI2035-ohjelman laadinnassa. Pidän tätä asennetta ja tilannetta ongelmallisena.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) kannusti alkuvuonna ilmestyneessä hyvinvointialueiden tähänastisen toiminnan arviointiraportissaan hyvinvointialueita lisäämään tai ottamaan käyttöön kotihoidon palveluissa tiimityön mallin. Sen tavoitteena olisi vähentää ikäihmisten luona käyvien hoitajien määrää ja parantaa sitä kautta hoidon jatkuvuutta. Nyt olisi aika ottaa käyttöön Suomeen sovellettu ”Naapurustohoiva” (Buurtsorg) Hollannissa kehitetyn mallin mukaan. Siinä 12 hoitajan hoitotiimi vastaa väestövastuullisesti oman alueensa vanhusten kotihoidosta. Se parantaisi merkittävästi hoidon jatkuvuutta, lisäisi hoitajien ja ikäihmisten keskinäistä tuntemusta ja vaikuttaisi kotihoidon laatuun. Mitä luultavimmin se siirtäisi vaativampia ja kalliimpia hoitoja tuonnemmaksi. Tähänastinen kehitetty teknologia tukisi näiden tiimien työtä.
Kuinka julkinen talous kestää koulutuksen ja sotemenojen kasvutarpeet puolustukseen varautumisen yhteydessä?
Orpo-Purran hallitus yllätti viime viikolla ilmoittamalla hakevansa irrottautumista Ottawan sopimuksesta sekä nostavansa puolustusmenot kolmeen prosenttiin kansantuotteesta. Panostukset aloitetaan välittömästi maavoimiin. Puolustusministeri ”toivoi” omahyväisesti puolueiden sitoutuvan ensin tuohon kolmen prosentin tavoitteeseen ja sitten vasta kunkin hallituksen päättävän kuinka siihen talouspoliittisesti päästään.
Helsingin Sanomissa arvosteltiin jo sunnuntaina 6.4. hallituksen ilmoituksia ja pidettiin niitä tuleviin alue- ja kuntavaaleihin vaikuttamisena. Orpo-Purran hallitus on tehnyt kaikkensa heikentääkseen yhteiskunnallista ja sosiaalista koheesiota eri väestöryhmien välillä. Niin kutsutuilla työmarkkinauudistuksilla hallitus heikentää työntekijöiden asemaa työmarkkinoilla. Sosiaaliturvaan tehdyillä leikkauksilla on heikennetty työttömyysturvaa ja asumistukea.
Mikään määrä aseita rajoillamme tai varastoissa ei auta, mikäli heikennetään kansalaisten halukkuutta puolustaa maata. Yhteneväisyys 1930-lukuun alkaa näyttäytyä selvästi. Monet tutkijat ovat arvioineet, että maalaisliiton ja sosialidemokraattien hallitus vuonna 1937 loi pohjan talvisodan ihmeelle pitkän äärioikeistokauden jälkeen.
Mistä kasvua?
Eva:n johtaja Emilia Kullas maalailee AL:n haastattelussa 6.4. Suomen kasvun enteitä elinkeinoelämän edunsaajien vanhoilla pensseleillä. Tutkijat ovat jo useaan otteeseen sanoneet, että tutkimuksesta ei löydy näyttöä perintöveron poistamisen myönteisestä vaikutuksesta talouden kasvuun. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus toi asian esille uusimmassa tutkimuksessaan, josta tiedotettiin menneellä viikolla. Jyrki Kataisen hallitus perusteli yritysveron alennusta hallituskaudella 2011-2015 sen dynaamisilla vaikutuksilla, kuten Kullaskin tekee haastattelussaan. Ei tullut kasvua. Mikä saa uskomaan, että nyt tulisi?
Verojen alentamista Kullas suosittelee suurituloisille. Tutkimus taitaa sanoa siitäkin, että tämän ryhmän veronalennukset eivät mene kulutukseen. Pieni- ja keskituloisten osalta veronalennukset lisäisivät ostovoimaa, mikä vaikuttaisi kotimaiseen yrityksiin myönteisesti. HS:n kolumnisti Eero Vassinen suositteli 3.4. HS:n kolumnissaan suomalaisen yritysjohdon jatkuvalle verokeskustelulle ”EU:n alkuperäissuojaa”. Niin masentavaa hänen mielestään on suomalaisen yritysjohdon jatkuva puhe veroista.
Ne eivät hänen mukaansa auta kasvussa. Hän kääntäisi katseensa suomalaisten yritysten ja yritysjohdon ”osinkoholismiin” (Heikki Herlinin ilmaisu). ”Suomalaisilla yrityksillä ei ole ollut koskaan sellaista mahdollisuutta kasvuun kuin 2010-luvulla. Käytettävissä oli halpaa pääomaa, korkeasti koulutettua työvoimaa, digitalisaation ja palvelullistumisen tuomat mahdollisuudet sekä avoimet markkinat itään, länteen ja etelään. Silti kasvu jäi olemattomaksi”, Vassinen kirjoittaa.
Etelä-korealainen taloustieteilijä Ha-Joon Chang sanoo Ylen artikkelissa, että USA:n teollisuuden keskeinen ongelma on, että yritysten tuotot imuroidaan sijoittajille eikä niitä investoida tuottavuuden kehittämiseen. Amerikkalaiset yritykset ovat vuosien ajan käyttäneet suurimman osan voitoistaan osingonmaksuihin ja omien osakkeiden takaisinostoihin, eivätkä ne ole panostaneet tuottavuuden kehittämiseen, Chang toteaa.
Elinkeinoelämän tukemalle hallituksen kasvu- ja leikkauspolitiikalle pitää löytyä vaihtoehtoja. Kasvua pitäisi jakaa oikeudenmukaisesti eri yhteiskunnallisiin tarpeisiin.
Markku Virkamäki
aluevaaliehdokas