Lasten ja lapsiperheiden parissa työskentelevänä puheterapeuttina olen aidosti huolissani heidän tulevaisuudestaan. Yhä useampi lapsi joutuu etsimään paikkaansa yhteiskunnassamme, ja tämä näkyy psyykkisenä oireiluna ympärillämme. Samaan aikaan lasten mahdollisuudet yhteiseen leikkiin, pelaamiseen ja harrastamiseen ovat vaarassa kaventua eriarvoisuuden ja perheiden taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Yhä useampi lapsiperhe joutuu kamppailemaan toimeentulonsa kanssa. Esimerkiksi työttömyys ja sosiaaliturvaan kohdistuneet leikkaukset ovat heikentäneet rajulla kädellä monen perheen mahdollisuuksia tarjota lapsilleen mielekästä vapaa-ajan toimintaa.
Kun puhutaan lasten harrastustoiminnasta, puhutaan toiminnasta, jolla on tutkitusti merkitystä lapsen kehitykseen. Leikki-, peli- ja harrastustilanteissa lapsi opettelee vertaistensa kanssa kommunikointitaitoja, sosiaalisia taitoja, yhteistyötaitoja ja kaveritaitoja. Edellä mainittujen lisäksi tiedämme, että ryhmässä toimimisen avulla lapsi rakentaa muun muassa minäkuvaansa, oppii säätelemään stressiään sekä harjoittelee pitkäjänteisyyttä ja tunnesäätelytaitojaan. Vapaa-ajan harrastustoiminnassa lapsi oppii solmimaan ystävyyssuhteita sekä merkityksellisiä aikuissuhteita turvallisessa ympäristössä koti-, varhaiskasvatus- ja kouluarjen ulkopuolella.
Tiedämme, että mielekäs ryhmä- ja harrastustoiminta lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja luo merkityksellisyyttä elämään. Kun lapsi kokee kuuluvansa johonkin, tulleensa hyväksytyksi ja tervetulleeksi, yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden riski pienenee. Samalla vahvistuvat ne suojaavat tekijät, jotka tukevat mielenterveyttä ja ehkäisevät syrjäytymistä.
Toiminnasta hyötyvät myös vanhemmat. Harrastusyhteisöissä syntyy luontevasti aikuisten välisiä kohtaamisia ja sosiaalisia verkostoja, jotka voivat tarjota vertaistukea ja lievittää perheiden yksinäisyyttä. Valitettavasti tässä ajassa yhä useampi lapsiperhe joutuu kuitenkin priorisoimaan rahansa arjen juokseviin kuluihin lasten harrastustoiminnan sijaan. Tällöin lapsi voi jäädä vaille tärkeitä ystävyyssuhteita ja yhteisöön kuulumisen kokemuksia.
Arvostan suuresti seurakuntien tekemää työtä lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksien sekä yhteisöllisyyden vahvistamiseksi. Seurakunnat tarjoavat lapsille, nuorille ja perheille monipuolista ja pääasiassa maksutonta toimintaa. Pääperiaatteena on, että perheiden heikko taloudellinen tilanne ei saa olla esteenä toimintaan osallistumiselle. Tämä periaate mahdollistaa monelle perheelle osallistumisen toimintaan, joka muuten saattaisi jäädä vain haaveeksi. Siitä on pidettävä kiinni myös tulevaisuudessa. Lapsen myönteisen kehityksen kannalta tärkeisiin kasvuhetkiin osallistumisen ei tule jäädä kiinni lompakon paksuudesta.
Taloudellisesti vaikeina aikoina seurakuntien ja kirkon tarjoaman tuen sekä monipuolisen toiminnan merkitys korostuu entisestään. Jotta seurakunnat voivat jatkossakin tehdä tätä arvokasta työtä, ne tarvitsevat riittävät taloudelliset ja toiminnalliset resurssit. Kirkon jäsenmäärällä ja kirkollisverolla on tässä tärkeä merkitys. Tilastot kertovat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärän laskusta, mutta kehityksen suuntaan voimme vaikuttaa. Vahvistamalla mahdollisuuksia kohdata, auttaa ja tukea perheitä voimme rakentaa seurakuntaa, johon yhä useampi tamperelainen haluaa kuulua.
Lapsiin ja lapsiperheisiin panostaminen on seurakunnille ja kirkolle perusteltua, sillä lapsuudessa saadut positiiviset kokemukset ja muistot kantavat läpi nuoruuden aina aikuisuuteen saakka. Tämä on se käyntikortti, jonka haluan seurakuntien ja kirkon ojentavan tamperelaisille lapsille ja lapsiperheille.
Severi Konttinen
Puheterapeutti, filosofian maisteri
Seurakuntavaaliehdokas, Tampereen tuomiokirkkoseurakunta
Tampereen kirkkodemarit ja sitoutumattomat -ehdokaslista
Vastaa