Mira Hirvonen esitti aluevaltuuston kyselytunnilla 27.4.2026 viranhaltijoille yhdessä Markku Virkamäen kanssa valmistellun kysymyksen vammaispalveluiden tilanteesta. Lue kysymys ja viranhaltijavastaus alta. Kursivoidut kohdat ovat viranhaltijoiden vastauksia.
Vammaispalvelulain kokonaisuudistus tuli voimaan vuoden 2025 alussa. Tämä pitkään odotettu lakiuudistus, jonka piti lisätä yhdenvertaisuutta ja vastata vammaisten henkilöiden yksilöllisiin tarpeisiin, onkin muuttunut hyvinvointialueiden säästökohteeksi.
Vammaispalvelut myönnetään aina yksilöllisen palvelutarpeen perusteella. Monilla vammaisilla henkilöillä on ollut vakiintuneet palvelut sisältöineen ja määrineen jo vuosia tai vuosikymmeniä, mutta uuden vammaispalvelulain perusteella asiakkaiden palveluntarve arvioidaan uudelleen. Uudelleen arvioinnit ovat luoneet tilanteita, joissa esimerkiksi henkilökohtaisen avun tuntimääriä on vähennetty jopa puolella. On myös tapauksia, joissa vammaispalvelut on evätty sosiaalihuollon ensisijaisuusperiaatteen perusteella kokonaan. Tästä erimerkkinä lievästi kehitysvammaiset henkilöt. Näitä palveluiden vähentämisiä tai lakkautuksia perustellaan usein asiakkaan palvelutarpeen muutoksilla, joista asiakkaat eivät ole useinkaan yhtä mieltä tai he itse eivät tunnista viranomaisten esittämää tarvetta. Nämä muutokset eivät perustu millään tavalla vammaisten henkilöiden elämäntilanteeseen tai tarpeeseen. Vammaisten oikeus oman näköiseen elämään ei toteudu ja näin ollen uusista päätöksistä valitetaan.
Yle uutisoi 17.3.2026 hallinto-oikeuksien valitusten määristä, joista Hämeenlinnan hallinto-oikeuden valitukset ovat nousseet 2 edellisen vuoden aikana yli kolminkertaisiksi. Pirkanmaan hyvinvointialueen yksilöasioidenjaosto on käsitellyt ja jatkuvasti käsittelee vammaisten henkilöiden oikaisuvaatimuksia. Mikäli asiakas haluaa valittaa päätöksestä hallinto-oikeuteen, valitus käsitellään nimenomaan Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa.
Uuden lain soveltamisessa keskeiseksi kriteeriksi on noussut niin sanottu välttämättömyysperiaate. Käytännössä tämä on johtanut tilanteisiin, joissa palveluita myönnetään vain minimitasolla – sen perusteella, mikä katsotaan välttämättömäksi selviytymisen kannalta, ei sen perusteella, mikä mahdollistaisi ihmiselle itsenäisen ja yhdenvertaisen elämän. Tulkinnat välttämättömyydestä vaihtelevat, ja ne voivat johtaa siihen, että esimerkiksi henkilökohtaisen avun määrää leikataan merkittävästi tai arkea tukevia palveluita evätään kokonaan. On perusteltua kysyä, toteutuuko lain tarkoitus turvata yksilöllinen tarve, vai onko välttämättömyysperiaatteesta tullut väline palveluiden rajaamiseen.
Kysynkin onko ikääntyneiden ja vammaisten henkilöiden palvelulinjan johto tietoinen, että vammaisten henkilöiden sosiaalipalveluiden heikentäminen on todellisuutta aivan liian monen vammaisen henkilön tai perheen elämässä? Kysyn: kuinka monen vammaisen henkilön palveluita on heikennetty uuden lainsäädännön voimaantulon jälkeen?
Vastaus: Uuden vammaispalvelulain voimaantulon 1.1.2025 myötä ei ole todennettavissa sellaista kehitystä, joka viittaisi vammaisten henkilöiden palvelujen heikentymiseen kokonaisuutena. Palvelut järjestetään edelleen kunkin asiakkaan yksilöllisen ja ajantasaisen palvelutarpeen perusteella, eikä palvelujen järjestämisessä ole tehty muutoksia, jotka lähtökohtaisesti heikentäisivät asiakkaiden palveluja kokonaisuutena. Vammaispalvelulain mukaisesti asiakkaalle järjestetään asiakkaalle yksilölliseen tarpeeseen ne palvelut, jotka turvaavat hänen itsenäisen elämän sekä yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja osallistumisen yhteiskunnassa.
Vammaispalvelulaki on toissijainen erityislaki, jota sovelletaan silloin, kun yleislakien kuten sosiaalihuoltolain ja terveydenhuoltolain mukaiset palvelut eivät ole vammaisen henkilön yksilölliseen palvelutarpeeseen nähden sopivia ja riittäviä. Vammaisen henkilön tarvitsemat sosiaalihuollon palvelut ja tuki järjestetään ensisijaisesti yleislakien perusteella, kun ne vastaavat asiakkaan palvelutarvetta. Vammaispalvelulain mukaisia palveluja järjestetään silloin, kun ensisijaisen lainsäädännön mukaiset palvelut eivät riitä vastaamaan vammaisen henkilön välttämättömään avun ja tuen tarpeeseen.
Vammaispalvelulain uudistukseen sisältyy kolmen vuoden siirtymäaika, jonka aikana hyvinvointialueen on saatettava asiakkaiden päätökset uuden vammaispalvelulain mukaisiksi. Arviointi tehdään aina yksilöllisesti ja siten, että se turvaa vammaisen henkilön välttämättä tarvitsemat palvelut. Yksittäisen asiakkaan päätösten päivittämisen yhteydessä palvelukokonaisuuteen voi tulla muutoksia, koska arviointi tehdään sen hetkisen palvelutarpeen ja voimassa olevan lainsäädännön ohjaamana. Palvelukokonaisuuteen tulevat muutokset eivät lähtökohtaisesti merkitse heikennyksiä palveluihin, vaan palvelut voidaan järjestää osittain eri lainsäädännön perusteella tai eri tavoin kuin aiemmin. Aikaisempaan verrattuna erilainen tapa järjestää palvelu ymmärrettävästi voi osasta asiakkaita tuntua hämmentävältä alkuvaiheessa. Hyvinvointialueen ei kuitenkaan ole mahdollista olla päivittämättä asiakkaiden palvelupäätöksiä uuden lainsäädännön mukaisiksi, joka aikaisempaa vahvemmin korostaa ensisijaisen lainsäädännön merkitystä.
Sosiaali- ja terveysministeriö on lainsäädäntöuudistuksen yhteydessä arvioinut, että jatkossa todennäköisesti pieni joukko nykyisistä asiakkaista voisi ohjautua ensisijaisen lainsäädännön mukaisten palvelujen piiriin. Kyseessä olisivat henkilöt, joille ensisijaiset palvelut olisivat olleet alun perinkin sopivia ja riittäviä, mutta jotka ovat aikaisemmin joissain kunnissa tai joillain hyvinvointialueilla ohjautuneet vammaispalvelujen piiriin mm. sen vuoksi, että ne on ovat olleet asiakkaille maksuttomia. Useimmilla asiakkaista palvelut kuitenkin jatkuvat vammaispalvelulain mukaisina palveluina, mutta asiakkaan palvelukokonaisuus päivitetään voimassa olevan vammaispalvelulain mukaiseksi. Asiakaskohtaiset ratkaisut perustuvat aina yksilölliseen palvelutarpeen arviointiin järjestämistavan muutoksesta huolimatta.
Numeerista tietoa asiakasmääristä tai palvelujen jakautumisesta eri lakien perusteella järjestettäviksi palveluiksi ei ole mahdollista tuottaa ainakaan tässä vaiheessa, koska palveluratkaisut tehdään yksilöllisesti, samalla asiakkaalla voi olla eri lakien perusteella järjestettäviä palveluja eivätkä tietojärjestelmät tässä vaiheessa tilastoi ja luokittele palvelupäätöksiä eri lakien tai lainkohtien mukaan.
Huoli palveluiden heikkenemisestä aiheuttaa tällä hetkellä merkittävää epävarmuutta ja stressiä pitkäaikaisesti vammaisille henkilöille ja heidän perheilleen. Pienennettyjen palvelumäärien kohdalla on perusteltua arvioida, turvaavatko ne tosiasiallisesti asiakkaan arjessa pärjäämisen, vai syntyykö riski tilanteista, jotka käytännössä tarkoittavat heitteille jättämistä. Muutosten vaikutukset ulottuvat laajasti vammaisten henkilöiden ja heidän läheistensä arkeen. Vammaisfoorumin selvitykset ja kyselyt osoittavat merkittävää huolta sekä asiakkaiden että ammattilaisten keskuudessa, ja myös sosiaalityöntekijöiden kokema eettinen kuormitus on kasvanut (Vammaisfoorumi 22.9.2025; Yle 17.3.2026).
Vammaispalvelu- ja sosiaalihuoltolakia voidaan käyttää rinnakkain asiakaslähtöisesti ja ottaa huomioon vammaispalvelujen käsikirjassakin todettu elämänvaiheeseen perustuva palvelujen tarkastelu. Miten Pirkanmaan hyvinvointialue toteuttaa lakien samanaikaisen käytön asiakkaan parhaaksi? Sosiaalihuoltolain ensisijaisuuden perusteella ei voi sulkea pois vammaispalvelulain mahdollisuuksia.
Palveluiden siirtäminen vammaispalvelulain piiristä sosiaalihuoltolain mukaisiksi muuttaa olennaisesti asiakkaan oikeudellista asemaa. Tällöin subjektiiviset oikeudet voivat muuttua harkinnanvaraisiksi palveluiksi, mikä lisää epävarmuutta ja voi heikentää palveluiden riittävyyttä sekä yhdenvertaisuuden toteutumista.
Kysyn edelleen, onko palvelulinjalla joitain sisäisiä ohjeita ja yhteistyötä uuden vammaispalvelulain ja sosiaalihuoltolain yhteensovittamisessa? Nyt esimerkiksi lievästi kehitysvammaiset henkilöt jäävät ilman vammaispalveluja, kun heidän palveluntarpeeseen vastataan sosiaalihuoltolain mukaisilla palveluilla, jotka eivät välttämättä ole sisällöllisesti sopivia. Vammaispalvelulain uudistuksen tarkoituksena ei ollut heikentää vammaisten henkilöiden palveluita, mahdollisuuksia yhdenvertaiseen ja oman näköiseen elämään, mutta nyt valitettavasti näyttää siltä. Miten palvelujohto perustelee tilanteet, joissa pitkäaikaiset vammaispalvelut muutetaan sosiaalihuoltolain mukaisiksi, vaikka muutos voi heikentää asiakkaan oikeudellista asemaa ja palveluiden riittävyyttä?
Vastaus: Tilanteessa, jossa vammaisen henkilön palvelutarpeeseen vastaaminen edellyttää muiden sotetoimijoiden palveluita tai tukitoimia, pyydetään nämä tahot mukaan asiakkaan palvelutarpeen arviointiin. Monialaisen yhteistyön avulla pyritään siihen, että palvelut muodostavat asiakkaan palvelutarpeen ja edun mukaisen kokonaisuuden. Pirkanmaan hyvinvointialueella on kehitetty monialaista työskentelyä systemaattisesti mm. luomalla Minun tiimini –toimintamalli sekä kehittämällä yhteisen palvelutarpeen arvioinnin prosesseja sosiaalihuollon eri palvelutehtävien välillä. Esimerkiksi ikäihmisten ja vammaisten palvelulinjalla on luotu yhteistyöprosessi sekä kotihoidon palveluita että henkilökohtaista apua tarvitsevien asiakkaiden palvelutarpeen arviointiin. Tarkoitus on, että eri palvelut sovitetaan yhteen ja palveluntuottajat toimivat yhteistyössä.
Vammaispalvelujen järjestäminen perustuu kulloinkin voimassa olevaan lainsäädäntöön ja vammaisen henkilön palvelutarpeen ajantasaiseen arviointiin. Vaikka palvelu olisi ollut asiakkaalla käytössä pitkään aikaisemman vammaispalvelulain perusteella myönnettynä, palvelutarve tulee arvioida uudelleen ja palvelupäätös tulee päivittää uuden lain mukaiseksi siirtymäajan puitteissa.
Palvelujen järjestämisen lähtökohtana on aina asiakkaan yksilöllinen palvelutarpeen arviointi sekä asiakkaan edun turvaaminen. Arviointi ei perustu pelkästään palvelun nimikkeeseen tai lakiin, vaan siihen, miten palvelu kokonaisuutena vastaa asiakkaan todelliseen tilanteeseen ja tarpeeseen sekä on niiden kannalta sopiva ja riittävä. Palvelun katsotaan olevan sopiva, kun sen sisältö, toteuttamistapa ja laajuus vastaavat asiakkaan yksilöllistä avun ja tuen tarvetta sekä mahdollistavat asiakkaan suoriutumisen tavanomaisessa elämässä kyseisessä elämänvaiheessa. Palvelun riittävyys tarkoittaa puolestaan sitä, että palvelu tosiasiallisesti turvaa asiakkaan välttämättömän avun ja tuen tarpeen.
Hyvinvointialueella kehitetään ensisijaisia palveluita, jotta ne vastaisivat entistä paremmin myös vammaisten henkilöiden palvelutarpeisiin. Tavoitteena on, että vammaiset henkilöt voisivat saada palvelunsa mahdollisimman pitkälti osana yleistä palvelujärjestelmää yhdenvertaisesti muiden kanssa YK:n vammaissopimuksen edellyttämällä tavalla. Tarvittaessa tätä yleistä palvelujärjestelmää voidaan täydentää vammaispalvelulain mukaisilla erityispalveluilla.
Kysymykseen vastannut viranhaltija: Vs. toimialuejohtaja Johanna Pulkkinen
Vastaa