Asunto ei ole Suomessa lakiin kirjattu perusoikeus, vaikka perustuslaki turvaa jokaiselle välttämättömän huolenpidon. Kärjistäen tämä tarkoittaa, että yhteiskunnan velvollisuus kohdistuu asunnon sijasta palvelujen järjestämiseen. Mutta poistavatko palvelut asunnottomuuden? Eivät, vaikka ne voivat ehkäistä sitä. Asunnottomien yö haastaa pysähtymään olennaisen kysymyksen äärelle: miksi asumista ei pidetä koulunkäyntiin tai omaisuuden suojaan verrattavana oikeutena maassa, jonka ilmasto-olosuhteetkin edellyttävät kattoa pään päälle?
Suomessa tehtiin pitkään tuloksellista työtä asunnottomuuden poistamiseksi, ja saavutukset olivat Euroopan parhaimmistoa. Nyt suunta on kääntynyt: kohtuuhintaisten asuntojen puute on johtanut siihen, että jopa työssäkäyvät ja lapsiperheet ovat kohdanneet asunnottomuutta. Raskaimmat seuraukset kantavat asunnottomiksi joutuneet ja asunnottomuuden uhan alla elävät ihmiset. Samalla palvelujärjestelmä kuormittuu, kun asunnottomuuden vuoksi ihmisille joudutaan etsimään yhä enemmän tukea ja apua.
Pirkanmaan hyvinvointialue ja Tampereen kaupunki etsivät yhdessä ratkaisuja Tampereen ja koko alueen kasvavaan asunnottomuusongelmaan. Omaan kotiin -hankkeessa asiakkaita on kohdattu liikkuvalla ja monialaisella työotteella erilaisissa toimintaympäristöissä. Hankkeen avulla on saatu asutettua yli 160 pitkäaikaisasunnotonta tai muuten haastavassa tilanteessa olevaa henkilöä. Tulokset ovat syntyneet tiiviistä asiakastyöstä, asiakkaita kunnioittavasta ja joustavasta työotteesta, nopeasta reagoinnista sekä eri toimijoiden vahvasta yhteistyöstä.
Miksi asunnon saaminen sitten on niin vaikeaa? Yksinkertaisin vastaus on pienten ja kohtuuhintaisten asuntojen puute. Esteiksi nousevat myös vuokravelat, aiemmat asumisen häiriöt ja niiden seurauksena vuokranantajien haluttomuus ottaa vuokralaiseksi henkilöä, jonka asumiseen arvioidaan liittyvän riskejä. Hanketyö on kuitenkin osoittanut, että esteitä voidaan ylittää: kun asukkaalle pystytään tarjoamaan riittävä asumisen tuki, yhteistyö vuokranantajien kanssa onnistuu ja asuntoja löytyy.
Vaikka asunto ei ole Suomessa perusoikeus, perustuslaki turvaa oikeuden elämään (7 §), yksityiselämän suojaan (10 §), välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon (19 §) sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen (22 §). Ihmisarvoiseen elämään ei kuulu suojan etsiminen rappukäytävistä tai puiden alta sateelta, viimalta ja kylmältä. Yö asumispäivystyksessä tai tilapäinen majoittuminen kavereiden luona eivät turvaa yksityiselämää eivätkä tarjoa kenellekään kestävää ratkaisua.
Suomessa tulee päästä tilanteeseen, jossa asuminen ja sen turvaaminen nähdään yhtä tärkeänä oikeutena kuin esimerkiksi lapsen perusopetus. Oma koti luo perustan sille, että ihminen pystyy käymään töissä, hoitamaan asioitaan, hyötymään terveyspalveluista ja toimimaan osana yhteiskuntaa. Jos ihminen on päätynyt yhteiskunnan ulkopuolelle kriisien, päihderiippuvuuksien tai taloudellisten vaikeuksien vuoksi, on sekä inhimillisesti että yhteiskunnan kannalta kestävämpää turvata asuminen ensisijaisesti kuin vastata tilanteeseen laitoshoidolla, vankilalla tai kadulla elämisellä.
Asunnottomuuden vähentäminen edellyttää kuntien ja hyvinvointialueiden saumatonta yhteistyötä, riittävästi asuntoja, joihin ihmisillä on varaa, sekä vahvaa oikeudellista perustaa asumisen turvaamiselle. Ennen kaikkea se edellyttää yhteistä päätöstä siitä, ettei ketään jätetä ilman kotia.
Maria Päivänen,
SDP Pirkanmaan piirihallituksen varapuheenjohtaja
Vastaa