Hyvät ystävät, toverit,

Puhun ehkä viimeistä kertaa piirikokouksessa kansanedustajana.

Huhtikuussa päättyy 36 vuotta kestänyt edustajatyö. Se on toiseksi pisin sosialidemokraattiselta kansanedustajalta heti kansanedustaja, puhemies Väinö Hakkilan jälkeen. Miehen, jota 1930-luvun poliittinen oikeisto häpäisi, ja samalla häpäistiin demokratiaa.

Hakkila siepattiin matkalla Tampereelta Teiskoon kesähuvilalleen. Hänet kyyditettiin Lapualle. Häntä pahoinpideltiin ja pakotettiin istumaan muurahaispesään, mutta hän ei antanut periksi. Hakkilan työ jatkui eduskunnassa pitkään.

Väinö Linnan Pohjantähden 3. osassa tapahtuva sosialidemokraattisen kunnallispoliitikon Janne Kivivuoren muilutus on tehty monelta yksityiskohdiltaan muistuttamaan Hakkilan muilutusta.

Olen vakavasti huolestunut myös tämän päivän Suomessa vihan ja kovuuden ilmapiirin kasvusta, jossa on paljon äärioikeistolaisuutta populismin ohella.

Olen ollut piirikokouksessa tarkkaan 50 vuotta sitten ja kysyin jotain pj. Rafael Paasiolta. En muista kysymystä, pientä sähköä oli, mutta hyvä keskustelu.

Seuraava iso tapahtuma oli SDP:n puoluekokous Jyväskylässä 1975, jolloin Kalevi Sorsa ja Paavo Lipponen tulivat tutuiksi. Aika oli aatteellisen voimantunnon ja optimismin aikaa.

Jyväskylän kokouksen julkilausuman toinen kappale alkoi:

”Sosialidemokraattien tavoitteena on sosialistinen yhteiskunta, jossa vallitsee ihmisten välinen tasa-arvo.”
Apteekkien sosialisointi tuli tavoitteeksi, onkohan päätöstä purettu?

Vuoden 1982 kokouksessa tutustuin paremmin pääministeri Mauno Koivistoon- suhde lähentyi vuosien mittaan, kun kävi ilmi, että olimme olleet samalla Laivateollisuuden telakalla Turussa töissä.

Yksi viimeisempiä tapaamisia oli eduskuntaryhmän tilaisuus, jossa sain kunnia istua Mauno Koivistoa vastapäätä.
Kysyin häneltä:

-No, herra presidentti, vieläkö on aikaa ja intoa olla Sikariportaan lentopallopeleissä mukana?

– Kuule Jukka, se ny vaan on niin, et ku toi pomppu ei enää oikein nouse niin o jääny vähemmälle, hän vastasi.

Minut valittiin kansanedustajaksi jo varsin kokeneena – työmiehestä maisteriksi opiskelleena. Olin tuohon aikaan Metalliliiton koulutuskeskuksen, Murikan rehtori. Kaupunginvaltuutettu, Kansan Lehden aktiivikirjoittaja. Kirjoitin myös Sosialistiseen aikakauslehteen, joka oli SDP:n aatteellispoliittinen julkaisu.

Kansanedustajana olen aina kokenut olevani koko piirin edustaja. Jäsenyys koko ajan Teiskon työväenyhdistyksessä on merkinnyt helppoa lähestymistä kaikkiin kuntiin.

Ehkä isoimmat jäljet näkyy koulutuspolitiikassa.

Olen ollut keskeinen henkilö ammattikorkeakoulun synnyttämisessä, ja viimeksi olin hallitusohjelmaneuvottelijana, kun sovittiin oppivelvollisuuden laajentamisesta.
Toisen asteen tutkinto on tämän päivän peruskoulu. Se että 15 % ikäluokasta jättää toisen asteen kesken ei vain käy.

Ymmärrän, ettei tässä yhteydessä ole tarkoitus kertoa mitä kaikkea on tullut tehdyksi. Kerron vain esimerkinomaisesti: talkootyön verottomuus, pankkimaksujen kohtuullistaminen, työ pienten eläkkeiden korottamiseksi, myös vapaan sivistystyön ja aikuiskoulutuksen puolesta toiminen. Työväen keskusmuseon perustaminen Tampereelle ym.

Hyvät toverit,

Kiitän Teitä kaikkia tuesta ja yhteistyöstä. Ilman Teidän tukea en olisi yhtään mitään.

Minulla on ollut eri vuosikymmeninä satojen tovereiden kanssa yhteistyö ja yhteydenpito, joka on johtanut viiden vuosikymmenen ajan kansan eduksi. Muistan monia suurella lämmöllä ja kaipauksellakin.

Sosialidemokraatit ja ammattiyhdistysliike. Miehet ja naiset tasaveroisina.

Näinä tärkeinä ja vaikeina aikoina on syytä muistaa kansanliikkeen luonne, ihmisten huoli arjen turvallisuudesta ja toimeentulosta on otettava vakavasti.

Toverit,

Sosialidemokratia on teonsana, verbi.

Se on suojatie kaikille. Se on rauhanliike. Ympäristöliike. Solidaarisuusliike.

Työ ja turvallisuus. Ja tekoja heikompien auttamiseksi, ja koko kansan sivistys- ja koulutustason nostamiseksi.

Kiitos toverit. Työ jatkuu!