Keskustelutilaisuus tietokirjailija Pertti Rajalan uutuusteoksen ”Helmi Haapasen kapinakirja” pohjalta kokosi torstaina 27. huhtikuuta Tampereen työväentalolle lähes 40 osallistujaa – pitipä tuoleja hakea lisääkin, jotta istumapaikat riittivät.

Teos kertoo Amurissa asuneen Haapasen perheen tarinaa sisällissodan ajalta. Perheeseen kuului Lyyli-äiti, Antti-isä ja lapset Helmi, Esteri, Kyllikki ja Vilho (syntynyt vasta 1920-luvulla). Päiväkirjamuotoon kirjoitettu teos pohjautuu Rajalan 1980-luvulla tätinsä Helmi Haapasen kanssa tekemiin haastatteluihin, historiallisiin lähdeaineistoihin ja tutkimuskirjallisuuteen.

Pitämässään esitelmässä Rajala kuljetti yleisön aikamatkalle vuosien 1917 ja 1918 suuriin tapahtumiin, joiden aikana Suomen itsenäistyminen ei aikalaisille näyttäytynyt sen kummempana tapahtumana muiden myllerrysten joukossa, ja inhimillisiin kokemuksiin tavallisista ihmisistä sisällissodan jaloissa. Sodan alettua tammikuun lopulla 1918 Helmi Haapanen oli kuullut kapinan alkaneen, kun työpaikkansa – Finlaysonin puuvillatehtaan – oville oli ilmaantunut punanauhaiset vartiomiehet. Kapina-termi kulkikin Helmin elämässä lopunikää ja näkyi muun muassa silloin, kun aikalaiset muistelivat, tapahtuiko joku asia ennen kapinaa vaiko sen jälkeen.

Rajala kertoi, että hänestä sisällissodan aikana erilaisia ryhmiä oli viisi: punaiset, valkoiset ja puolueettomat sekä näiden lisäksi ne, jotka sympatisoivat jompaa kumpaa sodan osapuolista. Haapasen perhe oli vahvasti työläistaustainen. Tästä huolimatta perheen ammattiosastoon kuulunut Antti-isä ei punakaartiin liittynyt, vaikka häntä sinne koitettiinkin suostutella.

– Minä en lähde pyssyleikkeihin. Oikeutta on haettava ilman asetta, Antti Haapanen vastaa suostuttelijoille teoksessa.

Aseellisesta toiminnasta kieltäytyminen ei kuitenkaan pelastanut Anttia vankileiriltä sodan päätyttyä. Ampumisen uhallakin Helmi siskonsa Esterin kanssa kuljetti isälleen ruokaa Kalevankankaalle. Sodan päätyttyä Helmi oppi myös, että he olivat ”punikkeja”, vaikka isä ei tätä kysyjille myöntänytkään.

Helmi Haapanen oli Rajalan mukaan hyvin uskonnollinen ihminen – omalla persoonallisella ”lapsenuskoisella tavallaan”. Sodan loputtua Helmi kohtasikin uskonnollisen ongelman, kun oli kuullut papin saarnanneen vallatun Tampereen olleen pakanallisuuden lujin linna ja sodan voitosta olleen kiittämisen Jumalaa.

– En ymmärrä, mitä ja mistä tässä kaikessa on Jumalaa kiittäminen? Itse haluaisin kysyä Jumalalta, missä olit kun tämä kaikki kauheus tapahtui? Helmi pohtii teoksessa.

Lopulta huhtikuussa 1918 Helmin päiväkirja päättyy kiitokseen siitä, että sota Tampereella on ohi ja toteamukseen, josta voitanee ulottaa viisautta nykypäiviinkin:

– Hyvä Jumala varjelkoon, että suomalaiset enää koskaan sotisivat toisiaan vastaan!

Lisää Helmi Haapasen perheen elämästä voi lukea Pertti Rajalan teoksesta ”Helmi Haapasen kapinakirja” (Warelia 2023). Teosta voi tilata suoraan kirjoittajalta: pertti.rajala54@gmail.com