Olen saanut toimia SDP:n puoluehallituksen jäsenenä jo puolentoistavuoden ajan. Tuo aika on ollut kaikkea muuta kuin seesteistä. Sitä poliittisten toimijoiden arki ei toki muutenkaan ole, mutta nyt ovat olleet kyllä todella poikkeukselliset ajat.

Koronan yhä ollessa voimissaan, jo aika monennen variantin voimin, saimme kuulla järkyttäviä uutisia Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan.

Tämä hyökkäys on muuttanut Suomen ja koko Euroopan turvallisuusympäristöä. Emme enää voi rakentaa turvallisuutta ja vakautta luottaen periaatteisiin, jotka Venäjä on hylännyt.

Se on tämän hetken todellisuus.

Turvallisuusympäristö muuttui sillä hetkellä, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ilman provokaatiota. Ensi sijainen tavoitteemme tulee olla sodan loppuminen mahdollisimman pian.

Keskustelu kääntyi pian myös Suomen tarpeeseen tehdä ratkaisuja liittyen omaan turvallisuuteensa. Heräsi kysymyksiä siitä mitä tapahtuu Suomen pitkäaikaiselle linjalle puolueettomuuden suhteen? Mitä uhkia ja riskejä eri vaihtoehdot toisivat? Onko jotain muita vaihtoehtoja, kuin se yksi.

Muutos suhtautumisessa Natoon kävi nopeasti kansalaisten keskuudessa. Se ei liene ihme, sillä uutiset olivat niin järkyttäviä ja Venäjän rajanaapurille myös osin uhkaavia. On kuitenkin mielestäni väärin sanoa, että Suomi olisi tälläkään hetkellä puolueeton maa, eikä ole ollut sitä pitkään aikaan. Me olemme valinneet puolemme, olemme EUn jäsenvaltio – olemme vahvasti osa läntistä maailmaa. Haluamme olla osa integroitunutta Eurooppaa. Lähtökohtaisesti kaikki eurooppalaisen yhteistyön muodot ovat punnittavissa ja niistä on käytävä avointa keskustelua.

Nato-kriittisyydestä on tullut jo ns. poliittinen itsemurha, mutta eikö tämäkin keskustelu ole ollut syytä käydä tukehduttamatta sitä valtavalla ulkoisella paineella? Natoon liittyminen ja jäsenyys sekä liittymättä jättäminen ovat valintoja, joilla on sekä lyhyen että pitkän aikavälin seurauksia. Näitä on hyvä tarkastella. Naton jäsenyydessä pitää tarkastella kokonaisuutta, ei pelkästään muiden Nato-maiden suhdetta Suomen turvallisuustilanteeseen, vaan koko poliittisen ja sotilaallisen liittouman näkökulmasta.

SDP:ssä olemme käyneet tätä keskustelua vuosien ajan, nyt vielä paljon tarkemmin, useammalla tasolla ja monista eri näkökulmista. Moni on arvostellutkin SDP:n päätöksenteon hitautta ja ilkkujia on löytynyt yleisestä kannasta poikkeaville lausunnoille. Aikataulu ei ole sattumanvarainen, vaikka niinkin joku on saattanut luulla. SDP:n kannanmuodostus kulkee valtionjohdon ja eduskunnan kanssa samassa linjassa. Ruotsi näyttää olevan nyt samassa aikataulussa ja se on hyvä asia. Suomi tekee päätöksensä itsenäisesti, mutta samantahtisuus ja sama suunta Ruotsin kanssa on SDP:lle erittäin tärkeää. Itämeren turvallisuuden vahvistaminen ja sitä kautta koko Pohjois-Euroopan vakaus on yhteinen tavoitteemme.

Olemme lähteneet siitä, että kaikki päätökset tehdään ehdottomasti Suomen kokonaisturvallisuuden näkökulmasta, sillä mikään ei ole sitä tärkeämpää. Tällaisella asialla, tilanteella ja päätöksellä ei pidä koittaa poimia poliittisia irtopisteitä. Emme ole myöskään kiirehtineet päätöksen kanssa, vaan pääministerimme on viisaasti halunnut antaa tilaa kaikelle keskustelulle.

SDPn puoluevaltuusto tekee, puoluehallituksen esityksestä, 14.5 päätöksen puolueen linjasta Suomen turvallispoliittiseen tilanteeseen ja Nato-jäsenyyteen.

Se, että emme nyt tekisi mitään, ei ole vaihtoehto. Itselleni tämä on vakavan harkinnan ja mahdollisimman laajaan tietoon tutustumisen jälkeen tarkoittanut Nato-jäsenyyden kannattamista. Uskon, että Suomen turvallisuuspoliittinen ympäristö on muuttunut pysyvästi.

Taru Tolvanen

SDP:n puoluehallituksen jäsen, aluevaltuutettu

Julkaistu Pirkkalaisessa 11.5.2022.