Parhaillaan on menossa hyvinvointialueiden vaalikampanjointi, joka on poikkeava koronan vuoksi. Kuntalaisilta tulee erilaisia kysymyksiä, joissa kysytään muun muassa, mitä ovat aluevaalit, mistä äänestetään ja miksi äänestetään. Pitäisikö tulevien valtuutettujen olla sote-alan ammattilaisia?

Ja erityisesti esille nousee ikääntyneiden ihmisten huoli yksinäisyydestä, parantaako hyvinvointialue yksinäisyyttä ja mitä sen eteen voidaan tehdä? Saako hyvinvointialueen asukkaat parempaa palvelua? Nämä ovat kuntalaisten aitoja huolia hyvinvointialueesta.

Olen parhaani mukaan viestittänyt kuntalaisille seuraavasti: Kun alkaa vaaleissa ehdolle, pitää tietysti olla tuntemusta ja ennen kaikkea kiinnostusta sote-alaan. Se ei tarkoita, että pitäisi olla sote-ammattilainen.

Valtuutettu edustaa hyvinvointialueen asukkaita ja palveluiden käyttäjiä. Luottamushenkilö on palvelun käyttäjien tarpeiden ja toiveiden tulkki.

Ammattitaustasta riippumatta valtuutetun pitää ymmärtää yhteiskuntaa ja ihmisten tarpeita laaja-alaisesti.

Hyvinvointialueen palvelut ovat niin laaja kokonaisuus, että tuskin kukaan hallitsee ja omaa kokemusta koko kokonaisuudesta.

Olen huolissani siitä, että pelastustoimen asia on jäänyt pienelle huomiolle kaikissa keskusteluissa. Aluevaltuutetun päätöksentekoa tulee ohjata laaja-alainen ymmärrys hyvinvointialueen tehtäväkentästä ja toimintaedellytyksistä kuten muun muassa henkilöstöstä ja taloudesta. Yksittäinen substanssiosaaminen joltakin sote-sektorin alalta ei takaa tätä ymmärrystä.

Luottamushenkilön ei ole tarpeen haastaa ammattilaisten substanssiosaamista. Vuoropuhelun avulla etsitään parhaat mahdolliset ratkaisut.

Hyvinvointialueella on osaavia ihmisiä, jotka valmistelevat päätettävät asiat, koskevat ne sote-tehtäviä/pelastustoimea tai yliopistollisen sairaalan rakennushankkeita tai mitä tahansa muuta asiaa.

Hyvinvointialueen valtuutettu tulee olemaan koko hyvinvointialueen edustaja ei ainoastaan oman kuntansa edustaja.