Lotta Hamari, Leena Mankkinen ja Markku Virkamäki esittivät aluevaltuuston kyselytunnilla 15. syyskuuta kysymyksen diabeteksen omahoitoa koskevien muutosten vaikutuksista.
Kysymys ja viranhaltijavastaus luettavissa alla. Kursivoidut kohdat viranhaltijoiden vastauksia.
Vuoden 2025 kevään ja kesän aikana on tullut esiin muutoksia diabeteksen omahoitoon liittyvissä hoitokäytännöissä. Diabetesliitto ry on kiinnittänyt huomiota näihin muutoksiin omassa kirjelmässään: Verensokerin omaseuranta ei ole pelkkää matalien verensokerien
ehkäisyä. Omaseuranta auttaa tekemään elintapamuutoksia, säätämään hoidon osa-alueita sekä havaitsemaan ajoissa mahdollisen hoitotasapainon heikkenemisen. Erityisesti huolta herättää se, että tyypin 2 diabetesta sairastaville tarkoitettujen verensokerin mittausliuskojen jakelua on rajoitettu. Samanaikaisesti on ilmennyt rajoituksia mahdollisuuteen asioida omalla terveysasemalla omahoitoa koskevissa asioissa.
Pyydämme selvitystä seuraaviin kysymyksiin:
- Millä perusteilla ja vaikutusarvioilla nämä rajoitukset on tehty?
- Pirhassa ei ole rajoitettu verensokerin mittausliuskojen jakelua, vaan jakelun
tarkoituksenmukaisuutta on tarkasteltu lääketieteellisin perustein uudelleen. Lisäksi
asiakkaan tulee osata käyttää ja hyödyntää hänelle luovutettua lääkinnällistä laitetta
sen käyttötarkoituksen mukaisesti, kuten laki terveydenhuollon laitteista edellyttää. - Tyypin 2 diabetesta sairastava potilas, jolla ei ole insuliinihoitoa ja joka on yksilöllisesti
asetetussa glukoositasapainossa ei pääsääntöisesti tarvitse omahoidon tueksi
säännöllistä verensokerimittausta, koska nykyisin käytettävät lääkkeet eivät aiheuta
hypoglykemioita. - Jos potilaan HbA1c-taso on tavoitteen mukainen (<53 mmol/mol) eikä potilas käytä
hypoglykemioille altistavia lääkkeitä, jatkuvasta omaseurannasta ei ole hyötyä
sokeritasapainon ylläpitämisessä. Kansallisten ja kansainvälisten hoitosuosituksien
mukaan liiallisesta mittaamisesta voi potilaalle olla myös haittaa, mm. altistaa
ylimääräiselle stressille. Käypä hoito -suositus ohjaa näyttöön perustuvaan ja
kustannusvaikuttavaan laitteiden hyödyntämiseen. - Satunnaisesti mittaavalle luovutetaan pääsääntöisesti 50 liuskaa ja lansettia
vuodessa. Yksilöllisen kliinisen tarpeen mukaan tarvittaessa enemmän. Laitetta
luovuttaessa terveydenhuollon ammattilainen varmistaa, että potilas saa yksilöllistä
tarvettaan vastaavan laitteen ja hoitotarvikkeet. Tällöin potilaan tulee saada selkeä
ohjaus, milloin ajoittaisia verensokerimittauksia tehdään ja miten tavoitteista
poikkeaviin verensokereihin reagoidaan. On hyvä huomioida, että liuskat vanhentuvat.
Jos käyttö on vähäistä, ei niitä kannata hankkia kotiin montaa purkkia. - Omaseurannan tavoitearvot ja mittaustarve on syytä arvioida uudelleen
o lääke- ja hoitomuutosten yhteydessä
o elinolojen ja elämäntilanteiden muuttuessa (esim. työnkuvan muutos,
elämänkaaren siirtymät)
o akuutin sairauden yhteydessä
o lääketieteellisten toimenpiteiden (esim. leikkaukset) yhteydessä
o glukoosiaineenvaihduntaan vaikuttavien lääkkeiden väliaikaisen käytön
(erityisesti kortisonihoito) yhteydessä
o raskauden ja imetyksen aikana
o omahoitovalmiuksien heikentyessä (esim. kognitiiviset tai toiminnalliset
heikentymät)
o psykososiaalista kuormitusta tai hoitoväsymystä havaittaessa. - Potilaat saattavat hyötyä myös hoidon alkuvaiheessa tai glukoositasapainon
heikentyessä ateriaparimittauksista sen arvioinnissa, miten erilaiset ruuat, juomat ja
liikunta vaikuttavat verensokeriin. Tilapäistä tarvetta varten voi luovuttaa liuskoja myös
terveydenhuollon yksiköstä.
- Perustuvatko nämä muutokset Diabeteksen hoidon Käypä hoito- ja Hotus hoitosuosituksiin?
- Käypä hoidon mukaan omamittausten tarve, ajankohta ja numeeriset tavoitteet
määritetään yksilöllisesti ja yhteistyössä diabeteksen hoidon ammattilaisten ja
potilaan kanssa. Jos HbA1c-taso on tavoitteen mukainen eikä potilas käytä
hypoglykemioille altistavia lääkkeitä, päivittäisestä omaseurannasta ei ole osoitettu
olevan lisähyötyä. - Myös maailmalla käytössä olevat ohjeistukset, Choosing wisely, suosittelevat
yleisesti, että hyvässä hoitotasapainossa olevien tyypin 2 diabetesta sairastavien
potilaiden säännöllinen jatkuva verensokereiden mittaaminen ei ole tarpeellista.
Näitä ohjeita on tehty mm. Kanadassa, Australiassa.
- Miten on arvioitu rajoitusten vaikutuksia diabetespotilaiden omahoitomotivaatioon ja
hoitotasapainoon? Eikö mittauksen tarve perustu glukoositasapainon muutoksen
havaitsemiseen?
- Pirkanmaan hyvinvointialueen ohje koskee hyvässä hoitotasapainossa olevia
tyypin 2 diabetesta sairastavia, joilla ei ole hypoglykemioita aiheuttavia
lääkityksiä ja heidän säännöllistä verensokerimittaustaan. Ohjeessa on
lueteltu useita tilanteita, jolloin hoitotasapino voi olla huonontumassa ja silloin
mittauksia suositellaan. Näiden mittausten perusteella muutokset kyllä
huomataan. Tehdyillä mittauksilla täytyy olla aina joku tarkoitus, eikä tehdä
mittaamista mittaamisen vuoksi.
- Minkälaisia taloudellisia säästöjä rajoitusten on arvioitu tuovan, kun otetaan
huomioon mahdolliset liitännäissairaudet, jotka voivat puhjeta heikentyneen
omahoidon seurauksena?
- Koska kyseessä on hyvässä hoitotasapainossa olevia diabetesta sairastavia
potilaita koskeva ohje, ei ole riskiä liitännäissairauksien lisääntymisestä. - Pirkanmaalla on noin 41 000 tyypin 2 diabetesta sairastavaa. Heistä 72,5%, eli noin
30 000 potilasta, on valtakunnallisen Diabetesrekisterin mukaan hyvässä
hoitotasapainossa (HBA1C < 53mmol/l). Osalla yksilöllinen hyvän hoitotasapainon
tavoitearvo on korkeampi, joten kokonaisuutena asetetussa hoitotavoitteessa
olevia on yhteensä enemmän. - Varovasti olettaen vain puolet heistä käyttää sellaisia lääkkeitä, jotka eivät aiheuta
matalaa verensokeria. Päivittäisen verensokerin mittauksen kustannukset ovat 630
000 € ja viikottaisen mittauksen kustannukset ovat 90 000 €, säästö on 540 000 €
vuodessa.
- Miten on arvioitu mahdollisten seurausten aiheuttamia kustannuksia verrattuna niihin
säästöihin, joita rajoituksilla tavoitellaan?
- Ohjeistus perustuu maailmalla käytössä oleviin ohjeistuksiin, Käypä hoito –
ohjeistukseen ja käytännön kliiniseen tietoon.
- Mitä vaikutuksia hoitotarvikejakelijan vaihtamisella arvioidaan olevan diabetesta
sairastaville henkilöille?
- Hoitotarvikejakelijan vaihtumisella ei ole muuta vaikutusta asukkaille, kuin tarvikkeiden
noutopisteiden muutokset. Hoitotarvikkeet toimitetaan asiakkaan valitsemaan Postin
noutopisteeseen tai pakettiautomaattiin. Postin palvelupiste tulee valita
pakettiautomaatin sijasta, jos asiakas ei pysty hakemaan pakettia toisesta
pakettiautomaatista valitseman pakettiautomaatin ollessa täynnä tai asiakas ei pysty
ottamaan pakettia ylälokeroista. - Tilaukset, jotka tehdään 30.8.2025 tai sen jälkeen, toimitetaan Postin noutopisteisiin.
Hoitotarvikepalvelun asiakas saa jatkossa saapumisilmoituksen lähetyksestä joko
Postin lähettämällä tekstiviestillä tai OmaPosti-sovelluksen kautta. Postin
noutopisteisiin voi tutustua Postin sivuilla: Palvelut Postin palvelupisteissä.
Tilaukset tehdään samalla tavalla kuin ennenkin: joko digitaalisella lomakkeella, joka
löytyy osoitteesta pirha.fi/hoitotarvikkeet sekä OmaPirhasta, tai soittamalla
hoitotarvikepalvelun numeroon. Tarvikkeet on hyvä tilata 2–3 viikkoa etukäteen.
- Voidaanko hoitotarvikkeita jatkossakin toimittaa potilaan kotiosoitteeseen?
- Hoitotarvikkeet voidaan edelleen toimittaa suoraan kotiin, jos asiakkaalle on
myönnetty siihen oikeus toiminta- ja liikkumiskyvyn rajoitteiden vuoksi.