Kun mietin tämän kertaista aihettani, niin kysyin useammankin mielipidettä, että voinko tuoda esille vainajapalvelut, koska niistä iso osa on myös hyvinvointialueen vastuulla ja toteuttamia. Sain kannustavia mielipiteitä. ”Hyvä nostaa esille sellaisiakin asioita, joista yleisesti ei ole keskusteltu tai jotka ovat ehkä unohtuneetkin keskustelusta.”

Yleiseen keskusteluun nousee harvoin ihmisen kuolemaan ja etenkin kuoleman jälkeisiin päiviin ja viikkoihin liittyvät sosiaali- ja terveyspalvelut mukaan lukien hautaus- ja kuljetuspalvelut. Virallisesti kuoleman jälkeisistä toimista puhutaan vainajapalveluina. Palvelujen kokonaisuus on vaikeasti hahmotettavissa sekä tavallisille ihmisille että sote-ammattilaisille.

Usein palvelut ja käytännötkin ovat vieraita, jos ei ole ollut omaisena tai läheisenä miettimässä, mitä kuoleman jälkeen pitäisi tehdä ja mihin ottaa yhteyttä. Jos kuolema tapahtuu äkillisesti esimerkiksi kotona, niin ohjeena on soittaa hätänumeroon 112 tai vaihtoehtoisesti terveyskeskuksen päivystysnumeroon.

Alun perin asia tuli ajatuksiini kesäkuussa, kun olin mukana Lempäälän seurakunnan kirkkoneuvoston katselmuskierroksella Ristimäen hautausmaalla. Esillä oli myös tarve saada Ristimäen kappeliin lisää kylmätiloja, koska vainajien säilytykseen tarvittavista tiloista on välillä pulaa. Tästä syystä heitä on tarpeen säilyttää Lempäälän ulkopuolella, vaikka terveyskeskuksenkin yhteydessä on kylmäsäilytystiloja. Hyvä olisi, että vainajat saisivat odottaa hautausta yhdessä paikassa, jotta kuljettamista ei tarvitsisi tehdä useampaan kertaan.

Kylmäsäilytys voi ruuhkautua muistakin syistä kuin tilojen riittämättömyydestä. Kirkolliset toimitukset voivat ruuhkautua, kun hautauspäiviksi toivotaan eniten viikonloppuja, mutta henkilöstöä ei ole riittävästi. Vaihtoehtona tarjotaan myös arkipäiviä, vaikka se ei ole omaisten ensisijainen toive.

Ihmisen kuoleman jälkeen tapahtuvat asiat toteutuvat useiden lakien perusteella, joita ovat muun muassa Hautaustoimilaki 457/2003, Kirkkolaki 1054/1993, Laki ortodoksisesta kirkosta 985/2006, Terveydensuojeluasetus 1280/1994.

Suomessa käytännön viranomaisvalvonta on kahdella valtion organisaatiolla. THL (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) vastaa kuolemaan johtaneiden syiden selvittämisen ohjauksesta ja valvonnasta. Aluehallintoviraston (AVI) vastuulle kuuluu vainajan käsittelyn ja hautaamisen valvonta terveydensuojelun näkökulmasta. THL teki vuosina 2019 ja 2020 kyselyn vainajien käsittelyyn ja säilyttämiseen liittyville toimijoille. Kartoituksessa haluttiin saada selville kehittämistarpeita, jotka liittyvät vainajien käsittelyyn, kylmäsäilytystilojen ylläpitoon, riittävyyteen ja tietojen kirjaamiseen.

Keskeinen viesti selvityksen pohjalta on, että kaikilla suuralueilla (hyvinvointialueilla) vainajatoiminta olisi tarpeen nostaa kehittämisen osa-alueeksi ja laatia alueellinen vainajien säilyttämisen ja logistiikan strategia sekä asiaa täydentävät ohjeet ja prosessikuvaukset. Kartoituksessa todetaan, että mukaan tulisi ottaa kaikki tahot, jotka prosesseihin osallistuvat, erityisesti terveydenhuolto, vanhuspalvelujen tuottajat, hautaustoimistot, kuljetusyritykset sekä seurakunnat. Mielestäni läheisten ääntä tulisi myös kuulla kehittämistyössä.

Pirkanmaan hyvinvointialue voisi olla vainajapalveluidenkin osalta yhteistyön ja palvelujen kehittämisen kärjessä. Tärkeintä on kuitenkin, että vainaja ja omaiset saavat hyvät palvelut kuolemankin yhteydessä, vaikka sosiaali- ja terveyspalvelumme on järjestetty ja rakennettu erityisesti elämän ylläpitämistä eikä kuoleman jälkeistä elämää varten.

Tuula Petäkoski-Hult

Aluevaltuutettu

Terveisiä valtuustosta -palstalla kuullaan Pirkanmaan hyvinvointialueen luottamushenkilöiden näkemyksistä ja hyvinvointialueen ajankohtaisista asioista.

Kirjoitus on julkaistu Lempäälän-Vesilahden Sanomissa 10.8.2022.