Jos olet elänyt ainakin jonkin osan elämästäsi pitkäaikaista sairautta sairastaen, tiedät mistä tässä kirjoituksessani puhun. Jos taas tämä puoli elämästä on sinulle vierasta, pyydän, että käytät hetken aikaasi lukeaksesi tämän.

Meitä, jotka sairastamme yhtä tai useampaa pitkäaikaissairautta, ei tunnuta muistavan päätöksenteossa. Meille sairastaminen on kallista olimmepa vielä työelämässä tai syystä tai toisesta työelämän ulkopuolella. Minäpä kerron miksi: Lääkkeet. Ne pirulaiset ovat sellaisia, että ne pitävät meidät toimintakykyisinä ja joissain tapauksissa jopa elossa. Ne ovat toisin sanoen välttämättömiä meille, jotta pärjäämme ja kykenemme elämään jonkinlaista ihmisarvoista elämää. Lääkkeet ovat usein kalliita, ja monella meistä lääkekatto täyttyy vuoden aikana. Lääkkeiden hintojen korotus tuntuu suoraan meidän rahapussissamme, samoin kuin tuntuvat lääkekaton nosto sekä lääkeomavastuun nostaminen.

Hoito. Me tarvitsemme hoitoa, lääkäriä ja tutkimuksia, jotka auttavat suunnittelemaan meidän hoitoamme. Käyntimaksujen korotukset tuntuvat myös taloudessamme, ja joillain onnekkailla hoitomaksujen katto saattaa täyttyä vuoden aikana. Ei kuitenkaan kaikilla.

Poissaolot työstä. Nämä maksavat yhteiskunnalle rahaa, joten sen takia meitä sairaita on syytä hoitaa mahdollisimman hyvin, jotta poissaoloja sairauden takia ei tulisi. Sairauspoissaoloilta vältytään myös jos meillä on varaa hoitaa itseämme.

Usein sanotaan, että vaikka taksat tai lääkkeiden hinnat nousevat, ei se haittaa koska pienituloiset tai vähävaraiset voivat saada ne toimeentulotuen kautta. On ilmeisesti on monelle päättäjälle yllätys, että meitä työssäkäyviä pitkäaikaissairaita on myös sellaisia, joilla on riittävän paljon tuloja jotta toimeentulotuen kriteerit eivät täyty, mutta riittävän vähän tuloja jotta pystyisi hoitamaan kaikki sairauteensa liittyvät kulut samalla kun yrittää hoitaa muuhun elämiseen liittyvät kulut. Minä toivon, että silloin kun tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat potilaiden/asiakkaiden elämään, muistetaan tehdä myös laajaa vaikutustenarviointia erilaisissa elämäntilanteissa elävien ihmisten näkökulmasta.

Minä tiedän tämän siksi, että olen elänyt sellaisen vaiheen, jolloin omalla sairaanhoitajan palkallani en aina pystynyt ostamaan lääkkeitä tai maksamaan käyntimaksujani, koska yritin samalla elättää perhettäni talouden ainoana aikuisena. kuluista. Tiedän millaista on, kun siirtämään maksujen eräpäivää tai tekemään maksusuunnitelmia perintäyhtiön kanssa, jotta et joutuisi ulosottoon niiden takia.

Meistä pitkäaikaissairaista tuntuu vähättelyltä se, että meitä ei kuulla eikä aina oikein myöskään uskota kun yritämme kertoa millaisten taloudellisten asioiden kanssa painimme. Meille sairastaminen on sairaan kallista! Lopulta se tulee maksamaan myös yhteiskunnalle siinä vaiheessa, kun me sairaat emme pysty hoitamaan itseämme kalliilla lääkkeillä. Myös se tulee maksamaan meille kaikille, jos emme pysty käymään lääkärissä käyntimaksujen takia.

Jokainen meistä olisi mielellään terve, mutta osalle meistä on osunut arvonnassa sairaus, josta emme koskaan parane. Haluamme kyetä hoitamaan itseämme, mutta emme pysty siihen jos hoitoomme liittyvät hinnat jatkuvasti nousevat. Ne meistä, joilla on tuloja sen verran, että emme ole oikeutettuja toimeentulotukeen, olemme väliinputoajia siinä pelissä, missä sairautemme hoitokulut kasvavat ja yritämme niistä ilman yhteiskunnan apua selvitä.

Hanna Kairimo

aluevaaliehdokas