Haluan jakaa oman potilaskokemukseni, koska pitkälti sen motivoimana olen nyt aluevaaliehdokkaana.

Näin koronapandemian sitkeänä jyllätessä, ei sydäntä särkeviä sairauskertomuksia tarvitse kaukaa hakea, niitä suorastaan tulvii eri medioista. Perusterveet aikuiset ihmiset viettävät koronataudissa sairaalassa ja jopa hengityskoneessa viikkokausia. Onneksi useimmat kuitenkin toipuvat.

Oma potilastarinani alkaa lapsuudesta, jolloin kärsin synnynnäisestä lonkkaniveliä vaurioittavasta harvinaissairaudesta. Hoitona on usein paljon leikkauksia ja luunsiirtoja jo lapsena, niin minullakin. Selvisin sairaudesta ja elämä sujui ilman suurempia ongelmia pitkälle aikuisuuteen. Lopulta vanha vamma kuitenkin alkoi oireilla ja lonkan nivelrikko kipuineen haittasi arkeani merkittävästi. Onnekseni asun Tampereella ja niinpä pääsin Nivelsairaala Coxan asiakkaaksi kaksi vuotta sitten melkeinpä yhdellä puhelinsoitolla. Leikkaus ja muu hoito olivat ensiluokkaista ja oikea-aikaista ja ne merkitsivät minulle uutta, kivutonta ja liikunnallista elämänvaihetta. Tunsin oloni turvalliseksi koko hoitopolkuni ajan, siitä iso kiitos kaikille minua hoitaneille.

Näin toimii pirkanmaalainen terveydenhoito parhaimmillaan ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen. Toimin valtakunnallisessa potilasyhdistyksessä, ja on ikävä todeta, ettei hoitoon pääsy suinkaan tässä harvinaissairaudessa ole yhtä helppoa kaikkialla. Kyse on varmasti epätasaisesta resurssien jakautumisesta ja tiedon puutteesta sairauteen liittyen. Näin lienee monien muidenkin harvinaiseksi luokiteltujen sairauksien kohdalla. Toivoakseni tulevat hyvinvointialueet voivat toimia myös yhteistyössä keskenään löytäen kaikkia hyödyttäviä ratkaisuja. Yhteistyön edistäminen onkin sellainen asia, johon itse olen valmis panostamaan, jotta kaikki potilaat saavat tarvitsemaansa yhtä hyvää hoitoa kuin minä – silloin kun hätä on suurin.

Tein myös muita havaintoja potilastaipaleeni varrella. Sain ilmaiseksi lainaan kaikki tarvitsemani apuvälineet toipumisajalleni. Olin kaikkiaan 3 kuukautta sairaslomalla, jolta ajalta sain sairauspäivärahaa, mikä takasi perustoimeentulon. Sairasajalla ei myöskään ollut vaikutusta hiljattain alkaneeseen työsuhteeseen. Koko hoitopolku leikkauksineen kaikkineen maksoi minulle sellaisen summan, jonka pystyin maksamaan. Potilastoverinani oli muuten yli 9-kymppinen nainen, joka leikkauksen turvin pystyi jatkamaan aktiivista elämäänsä kotona. Nämä kaikki ovat sellaisia seikkoja, joita toimiva terveydenhuoltojärjestelmä ja hyvinvointiyhteiskunta tarkoittavat. Tiedän hyvin, että monella sosiaali- ja terveysalan sektorilla asiat eivät näin hyvin ole, vaikka niiden pitäisi olla. Oma hyvä kokemukseni motivoi minua työskentelemään sen eteen, että kukaan tarvitseva ei jäisi ilman hoitoa ja tukea, kun sen aika on.