Messukylän työväentalo sisällissodan jälkeen kesällä vuonna 1919. Katto ja ikkunat on rikottu. Työväen Arkisto.

Nuoren tasavallan eduskunta kokoontui Helsingin valtauksen jälkeen ensimmäisen kerran 15. toukokuuta vuonna 1918. Salissa istui yksi ainoa sosialisti, sosialidemokraattien Matti Paasivuori. Työväenliikkeen poliitikkoja ja muuta järjestöväkeä oli kuollut taisteluissa tai vankileireillä. Monet ovat loikanneet rajan yli Neuvosto-Venäjälle. Vähitellen olot kuitenkin alkoivat vapautua ja jo saman vuoden joulukuussa järjestettiin Suomessa ensimmäiset sisällissodan jälkeiset kunnallisvaalit.

Kunnallisdemokratian laajentaminen oli ollut työväenliikkeen suuria tavoitteita ja marraskuussa 1917 eduskunta oli hyväksynyt uudet kunnallislait. Äänioikeus ulotettiin 20 vuotta täyttäneisiin ja kansalaisluottamusta nauttineisiin kuntalaisiin. Sisällissota kuitenkin siirsi keväälle 1918 suunnitellut vaalit saman vuoden joulukuulle. Ensimmäisen kertaa sisällissodan jälkeen mitattiin kansalaisten poliittisia mielipiteitä. Järjestelyiltään vaalit olivat kuitenkin Suomen oloissa poikkeukselliset. Esimerkiksi Pohjois-Hämeen vaalipiirin alueella Hämeenkyrössä, Kurussa ja Nokialla valtuustoihin valittiin yksinomaan porvareita. Tampereella sosialidemokraattien listoja ei kuitenkaan voitu hylätä ja sosialidemokraatit saivat äänistä 54 prosenttia. Äänestysinnokkuus jäi kuitenkin laimeaksi ja sitä on aikanaan selitetty muun muassa äänestäjien vähäisellä mielenkiinnolla kunnallisiin asioihin. Historiantutkija Ulla Aatsinki on osoittanut, että tulokseen vaikutti myös muita syitä.

Tampereen keskusvaalilautakunnan materiaaleista on selvinnyt, että keskusvaalilautakunta karsi listojen ulkopuolelle peräti 3 063 äänestäjää.  Lisäksi äänestäjien määrään vaikuttivat sisällissodassa kuolleet noin 1 400 tamperelaista äänioikeutettua. Valtiorikosoikeuteen joutuneet punaiset tuomittiin menettämään kansaluottamuksensa, mikä tarkoitti myös äänioikeuden menettämistä. Tampereella äänioikeutettujen poistot kohdistuivat niille alueille, joissa sosialidemokraateilla oli vakiintunut kannatus. Äänioikeutettujen puhdistaminen vaikuttaisi olleen työväen poliittisessa lamaannuksessa kaikkein keskeisin tekijä. Vaikutukset näkyivät vahvasti työväen perinteisillä asuinalueilla, kuten Amurissa ja Tammelassa. Joillakin perinteisillä työväen asuinalueilla uurnille vaivautui vain kolmannes äänioikeutetuista. Sisällissodan varjo lamaannutti vielä tuolloin työväestö, mutta jo muutaman vuoden kuluessa työväenjärjestöjen toiminta oli jälleen aktiivista. Itsenäisen Suomen historiassa toiset poikkeusvaalit käytiin vuonna 1930, jolloin eduskuntavaalien listoilta poistettiin koko maassa noin 20 000 vasemmistolaista ehdokasta.

1930-luvulla suomalainen kansanvalta oli vakavan uhan edessä, mutta lopulta vaara torjuttiin. Tänään Suomen vaalijärjestelmään luottavat niin puolueet kuin äänestäjätkin. Yhdysvaltojen vuoden 2020 presidentinvaalien yhteydessä saatiin kuulla mitä villeimpiä teorioita vaaleissa tapahtuneista huijauksista. Toivoa sopii, etteivät tällaiset toimitavat vaalien uskottavuuden romuttamiseksi rantaudu myös Suomeen.

Keijo Rantanen

historiantutkija & tietokirjailija

Lähteet:

Aatsinki, Ulla & Lampi, Mika & Peltola, Jarmo, Hirmuvallan huolena, vankilat ja tuonela. Luokka, liike ja yhteiskunta 1918-1944. Tampere University Press, 2007.